Viime viikkoina olen vähän repsahtanut, niin laihduttamisesta kuin niinkin simppelistä asiasta kuin nukkuminen. Siis nukkumisella on sanoinkuvaamattoman suuri vaikutus mun elämäni laatuun. Sitä vain ei ikävä kyllä huomaa muuta kuin liika myöhään... Koko ajattelutapa ja asioiden näkeminen/pelkääminen muuttuu kun on tunti univajetta, puhumattakaan pari viikkoa kestäneestä 3h per pvä vajeesta. Rupesi maailma näyttämään niin kammottavalta että pariksi päiväksi varasin reippaasti aikaa unelle ja kas kummaa kun kirkastu.
Olen siis vihdoin "raittiina" ja valmiina menossa mutta ups, koeviikko iski. Seuraava viikko menee siis kokeisiin lukien ja dieettiä korjaillen. Taiteillakkin voisi, jos saisi tehtyä itsestään hyödyllisen. Pointti oli siis se, että hetkeen ei tekstiä tule mutta että se ei tarkoita ettäkö olisin pienokaistani hylkäämässä. ;)
Vinkki kaikille tuoreille ujoille/mahdollisille sos. foobikoille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti