Päivityskatko

Hetkeen en ole kirjoittanut ja ainakaan seuraavaan viikkoon en tule kirjoittamaankaan MUTTA se ei tarkoita että näinkin nuori blogi olisi tiensä päähän tullut.

Viime viikkoina olen vähän repsahtanut, niin laihduttamisesta kuin niinkin simppelistä asiasta kuin nukkuminen. Siis nukkumisella on sanoinkuvaamattoman suuri vaikutus mun elämäni laatuun. Sitä vain ei ikävä kyllä huomaa muuta kuin liika myöhään... Koko ajattelutapa ja asioiden näkeminen/pelkääminen muuttuu kun on tunti univajetta, puhumattakaan pari viikkoa kestäneestä 3h per pvä vajeesta. Rupesi maailma näyttämään niin kammottavalta että pariksi päiväksi varasin reippaasti aikaa unelle ja kas kummaa kun kirkastu.

Olen siis vihdoin "raittiina" ja valmiina menossa mutta ups, koeviikko iski. Seuraava viikko menee siis kokeisiin lukien ja dieettiä korjaillen. Taiteillakkin voisi, jos saisi tehtyä itsestään hyödyllisen. Pointti oli siis se, että hetkeen ei tekstiä tule mutta että se ei tarkoita ettäkö olisin pienokaistani hylkäämässä. ;)

Vinkki kaikille tuoreille ujoille/mahdollisille sos. foobikoille:

uusintakuulustelu

Mistä erottaa normaalin ihmisen ja
sosiaalisesti aivan liian varautuneen ihmisen?

Ensimmäinen panikoi menestystään kokeessa,
jälkimmäinen panikoi menettelyään kokeessa.

Hammaslääkärissä

Kävin tänään hammaslääkärillä, itseasiassa melkein jätin käymättä johtuen että muistin koko jutun vasta tuntia ennen! Luojan kiitos, tunti ehti loppua juuri ja juuri niin että ehdin vielä kipittää paikan päälle.

Siinä odotussalissa istuessa alkoi virnuiluttaa aivan sietämättömästi, kun mietin mitä olin äsken tehnyt. Olin kävellyt paikan päällee, suoraan ovista sisään, tiskille, ilmoittanut itseni saapuneeksi ja mennyt istumaan.

Ei mitään. En yhtikäs mitään ollut ajatellut. En ollut ainakaan tuolle kyseiselle tapahtumasarjalle siunannut yhden yhtä ajatusta. None.

Vielä mitä, vuosi kaksi sitten suunnittelin noinkin mitätöntä tapahtumaa useamman päivän etukäteen. Minne menisin, mitä sanoisin (siis sanasta sanaan tismalleen) ja kenelle sanoisin. En olisi nukkunut kunnolla edeltävänä yönä ja olisin hikoillut kuin pieni sika päästessäni paikan päälle. Hehtaari-pupillini olisivat möllöttäneet päässä kuin mielipuolella, samaan aikaan kun olisin koittanut sopertaa jonkinlaista lausetta ulos suustani tuimasti tuijottavalle vastaanotto virkailijalle.

Itse hammaslääkäri osio ei ole koskaan ollut ongelma, eihän siinä oleteta kenenkään puhuvan, kommunikoivan samaan aikaan kun toisen räpylä on syvällä nielussa..? Onhan se saapuminen ja poistuminen vieläkin vähän sellaista könkköä, naurettavan oloista mutta kait se elämä vaan on.

Siinä virnuillessa tunsin itseni aivan helvetin onnelliseksi. Olin hoitanut edes yhden sosiaalisen tapahtuman sujuvasti, ajatuksettomasti ja täysin ilman pelkoa.

Lisää näitä, kiitos!

Uudenvuoden lupauksia

Uusi vuosi ja uudet lupaukset, niinhän se menee. Vaikka 1.1.2013 ollaakin eletty jo mitä, 16 tuntia, aion tehdä muutaman uudenvuoden lupauksen. Unohdin, siis aivan oikeasti unohdin tehdä ne aikaisemmin. :D

Tästä lähtee.

AION LAIHDUTTAA VÄHINTÄÄN 1O KG

Kai tällaiseen anonyymiin blogiin voin sen tunnustaa, nimittäin painoni. Painan siis tällä hetkellä, HUOM tällä hetkellä eli kaiken maailman jouluruokien sun muiden jälkeen, about 74 kg. Tähän mennessä parhaimmillaan olen päässyt siihen 69 asti mutta ottakaa huomioon, että 7 lk ollessani painoin 85 kg. Siis 3-4 vuoden aikana olen pudottanut pienillä elämän muutoksilla 10-15 kiloa. Aplodeja hei, aplodeja!

170 cm, 74 kg = ylipaino. Tavoitteeni on 65 kg tai lihasmassa leuan vetoa varten. Ikinä en ole ollut timmissä kunnossa ja aivan sietämätön on halu tietää, miltä se laiha tytteli sisälläni näyttää. Ehkä se on ihan ok mimmi mikä sieltä kuoriutuu, ehkä. Tulena pyllyn alla on vuoden lopussa toteutuva Thaimaan loma ;D

KÄYN EDES KERRAN KAMPAAJALLA

Siitä on aikaa kun viimeksi olin kampaajalla, hiuksiani olen kyllä itse leikellyt mutta ei se silti ole sama asia. Haaveena olisi laihduttamisen jälkeen lyhyt, tumma tai harmaa, pixie. Miksi en ole käynyt kampaajalla? Koska rehellisesti sanoen ajatuskin saa kirkumaan eikä minulla oikeastaan ole kunnollista käsitystä miten aika kuuluisi varata. Mutta ei se mitään, minä otan selvää! Ajattelin tehdä siitä sitten tulevaisuudessa jutunkin, jos jotakuta kiinnostaisi.

HAEN KESÄTÖITÄ, KATSON IHMISIÄ ENEMPI SILMIIN, HOMMAAN AJOKORTIN JA ALAN MAALAAMAAN

En aio viettää kesälomaani kotona kökkien vaan aion hakea kesätöitä. Ensimmäisen kerran olin kesätöissä viime kesänä, enkä aio lopettaa putkea nyt kun sain sen käyntiin. Viime vuotinen oli itseasiassa vahinko, mutta ei siitä en enempää..

Ihmisten silmiin kuuluu katsoa, siinä on fakta joka minun täytyy vielä sisäistää. Hankalaa, muttei mahdotonta.

Vuonna 2013 koittaa 18. syntymäpäiväni. Eli minusta tulee täysi-ikäinen. Eli saan mahdollisuuden ajaa autoa. WUHUU! Paitsi se ajokoulu osuus, se ei ole wuhuu, ei tosiaan.

Sain joululahjaksi akryylivärit ja muutaman maalauspohjan, mukava potku maalaus harrastuksen uudelleen käyntiin saamiseksi. Kyllä, kävin ihan sellaisessa mummeleiden maalauskerhossa tuolloin joskus aikaisemmin mutta se oli öljyvärien aikaa, nyt siirryn askeleen helpompiin välineisiin. Ehkä vähän outo järjestys.