Ehkä kaikki pahin osa kaikissa juhlapyhissä sun muissa ujojen kannalta on just ne juhlat. Eihän se tarkoita että jos on ujo, niin ei kutsuttaisi juhliin mutta on se nyt ilmiselvää että jos oma tuttavapiiri on kovin kapea niin ovat myös vaihtoehdot juhlien suhteen. Itselläni vaihtoehtoja on aina keskimäärin nollasta kahteen. 2 on siis jo harvinaisuus, 0 paljon yleisempi.
Se hyvä puoli lapsena olemisessa on, että yleensä kutsun juhliin saa vanhempien kautta, menee niin sanotusti vanavedessä. Mutta mitä hienoa siinä on, jos joutuu vieraiden keskellä erittäin kiusaantuneeseen "en tunne ketään & käyttäydyn kuin urpo" tunnelmaan? Mieluiten viettäisin juhlia kavereiden kesken, mutta sitä vaihtoehtoa ei kovin usein ole.
Eikä se edes tarkoita, etteikö olisi kavereita! Mutta jos on vain vaivaiset yksi tai kaksi ystävää niin todennäköisyys jäädä yksin juhliaan juhlimaan on pirun suuri. Eikä kyse ole mistään lemppaamisesta tms. vaan ihan vain entä jos nämä vähäiset kaverit ovat saaneet kutsun jonnekkin? Ehkä suvun yhteisiin juhliin? Edellä mainittuihin ystäväperheiden pippaloihin?
Vaikka kuinka viihdyn yksin niin jok'ikisenä juhlapäivänä olo on aika ontto, jos viettää sitä kotona ilman sen suurempaa joukkoa. Yleensä mieliala käy tosi alhaalla. Jotenkin tuntuu typerälle että miksi näin, sehän on vain yksi ylimääräinen vapaapäivä? Päivä siinä missä muutkin?
Yksin olo ei tunnu ikinä pahalta, jos on muita vaihtoehtoja. Huono fiilis tulee siitä, jos vaihtoehtoja ei ole, jos on yksin pakosta eikä omasta tahdosta. Toisinaan hyvän olon pilaa jo se kun alkaa miettimään olisiko voinut olla muualla - usein ei olisi.
Jos saa kutsun juhliin niin kannattaa mennä, vaikka ei kuinka huvittaisi sillä hetkellä. Vaikka kuinka näissä juhlissa olisi ahdistavaa, vaikka miten paljon viihtyisämpää olisi ollut kotona. Se on kuitenkin vain se yksi ilta, yksi ilta joka todennäköisesti takaa sen, että saat kutsun toistekin ja pitää huolen siitä, että tunnet vielä olevasi kykenevä ihmisten maailmaan. Vähän kuin urheillessa; sillä hetkellä se saattaa tuntua puhtaalta tuskalta mutta ai että sitä tunnetta sen jälkeen!
Yleensä kyllä juhlissa on mukavaa, varsinkin jos kyseessä on oikeasti juhlat eivätkä pelkät kahvin kittajaiset. Minä ainakin aion kuluttaa uuden vuoden vaihteen juhlissa, joiden kutsu ei edes ollut osoitettu suoraan minulle.
Hetkeen en ole kirjoitellut koska on mukamas ollut muuta menoa. Tai no olihan tuossa tuo apocalypsi, joulu, joulun jälkeinen päivä, joulun jälkeisen päivän jälkeinen päivä... Kyllä aivan juu, en ole tehnyt mitään. En ole ollut missään. 3 päivää, 3 päivää on oivallinen aika olla yksikseen, vain olla ja olla olematta. Mutta entäs kun 3 venyy seitsemään? ENTÄS KUN VIELÄ SEURAAVAT 5 OVAT TULOSSA??!
Diagnosoin itselleni mökkihöperyyden ensimmäisen asteen vasta eilen. Parannuskeinoa aloin pohtimaan seuraavassa aamunkoitossa. Mitä voisin tehdä, entä onko mitään edes tehtävissä? Vaihtoehtona oli myös höperyydestä piittaamattomuus jonka kuitenkin jätin pois yhtälöstä sillä kyllä, vaiva katoaa kun koulut alkavat jälleen mutta ei, en ole halukas selvittämään kuinka pahaksi höperyys voikaan kehittyä.
PERJANTAI 28.12.2012
Mökkihöperyyden hoitopäivä nro. 1
The Walking Dead season 1 & 2 -maraton
Periaatteessa tässä on pahin mahdollinen tapa reagoida höperyyteen mutta minkäs teet. On se vaan niin hyvä sarja. :D
Olin tänään samaan aikaan niin valaisevimmalla kuin myös nöyryyttävimmällä psykologian tunnilla millä olen koskaan ollut. Opiskelen siis myös psykologiaa lukiossa ja kirjoitan sen, vaikka mitä todennäköisimmin en siitä ammattia aio saada. Enimmäkseen kestän sitä kidutusta ihan vain ymmärtääkseni ajatustoimintaani ja typerää sosiaalista invalidismiani paremmin. Ja niin minä myös tein, tänään.
Puhuttiin sosiaalisista kognitioista eli "sosiaalisen tiedon käsittelystä"; skeemat, rooliskeemat, skriptit... Siis miten ja minkä perusteella me käyttäydymme esim. ravintolassa tai kaupassa tai millasen me kuvitellaan tyttöystävän kuuluvan olla.. Vielä on vähän termit ja selitykset hakusessa mutta pääasiassa näin. Nöyryyttävä osio tunnista oli tietenkin havainnollistaminen; lavastettiin kaupassa käynti ja kaikkien tuli käydä kassalla ja käyttäytyä ihan miten normaalistikin käyttäytyisi.
PITKÄÄN aikaan en ole tehnyt samaa kuin silloin, eli jäin vain istuskelemaan paikoilleni. Siis erotuin joukosta todella räikeästi. Pelästyin, en niinkään sitä tilannetta vaan sitä, että jäin siihen. Luulin, että tuollaisesta oli jo päästy yli mutta se voima, joka kirkui päässä pakosuunnitelmaa, oli siis sanoinkuvaamattoman suuri. MIKSI?
Tulin siihen tulokseen, että se kyseinen tunti käsitteli itseasiassa juuri niitä kaikista pahimpia pelkojani eli pelkoa käyttäytyä väärin. Minun skeemani ovat vajaat, skriptit vaativat täydennystä ja rooliskeemoja puuttuu monta sataa.
Viimeaikoina on mennyt tosi hyvin, on ollut rento fiilis ja naurua piisannut. Miksi? Koska mä olen asettunut mun ympäristöön ja hallitsen kiitettävästi kaikki välttämättömät skriptit selviytyäkseni täällä. Eikä oo tullut vastaan mitään, missä en olisi osannut käyttäytyä. Ei stressiä.
No mitä mä osaan ja mitä en?
Osaan käydä ruokakaupassa, vaatekaupassa, halvassa ravintolassa, elokuvissa, hammaslääkärillä, kansliassa, koulussa, kirjastossa, postissa, bussissa, junassa jne.
En osaa käydä baarissa, fiinissä ravintolassa, teatterissa, lentokentällä, expertillä, kuntosalilla, vuokraamassa mitään, ostamassa autoa, korjaamolla, parturissa, lääkärillä jne.
ENKÄ MYÖSKÄÄN OSAA ALOITTAA KESKUSTELUA, SAATIKA JATKAA SITÄ TUNTEMATTOMAN KANSSA.
Tällä perusteella elämä hymyilee tulevaisuudessakin, jos vain jatkan uusien skriptien opettelua ja sisäistämistä? Pitäisi ehkä sittenkin harkita psykologin uraa ;)
Syysloma on ainakin omalta osaltani alkanut tänään ja sen inspiroimana syntyi ensimmäinen postaukseni. Kenties reippaamman pituinen kuin tulevat tekstit... Muttapa mitä tehdä syyslomalla, jos kalenteri on tyhjä ja mahdollisesti seuraakaan ei oikein ole tavoitettavissa? Tässä ompi muutama esimerkki.
Käy kaupungilla
Minusta on ainakin ihan mukavaa olla yksin, mutta pidemmän päälle se alkaa rasittaa. Tekee mieli ei välttämättä saada henk kohtaista juttelu seuraa, vaan ennemminkin vaan päästä olemaan ihmisten ympäröimänä. Ei hirveästi tule tähän soveltuvia asioita mieleen, mutta esim. elokuvat ja shoppailu toimii.
No juu shoppaileminenkin on joskus aika rasittavaa, erityisesti tällaiselle intorvertille, kun yli-innokkaita myyjiä puskee joka suunnalta. Toisaalta ihan simppeli ”mä vaan tässä kattelen” riittää rauhan saamiseksi ja on se niitten ihanien Vagabondien arvoista…
Elokuvat teattereissa nähtynä ovat aivan ihania. Mua on kiehtonut se leffateattereiden fiilis jo ensimmäisestä leffasta lähtien. Eikä sinne leffaan tarvitse aina ottaa jotakuta mukaan, ihan hyvin voi yksin mennä. Yksinäni ollessa tykkään käydä nimenomaan ensi-illoissa ja mahdollisimman suurissa saleissa; tupa täynnä, on vaan yksi muurahainen muurahaisten joukossa. Ensi viikon perjantaina tuleekin ensi-iltaan uusin Bond, must see tapahtuma ja liputkin saa jo netistä. Me like.
Daniel Craig…räyh..
Rakenna & taiteile
Aina se jaksaa yllättää, kuinka aika kulkee kun alkaa rakentamaan jotain mielenkiintoista. Enkä nyt puhu pelkästä askartelusta koska ei sen, mitä tekee, tarvitse olla pientä. Kaupungissa ei välttämättä onnistu yhtälailla mutta maalla eläjät – Suomi on täynnä puuta sun muuta materiaalia josta voi väkertää vaikka majan! Miten niin lukiolainen on liika vanha istumaan puumajassa? Ahdasmielistä ajattelua tommone..
Origameihin jää helposti koukkuun, ainakin jos on hitusenkaan taiteellinen ja näppäräsorminen. Googlesta löytyy rutkasti ohjeita klassisista tipuista helvetin hankaliin hirviin, jos oikein innostuu niin hop hop kirjastosta ohjekirjoja lainaamaan.
Surffaa sähköllä
Ei käy kieltäminen internetin ihanuudesta. Se on aarreaitta jonka aarteet eivät lopu koskaan, pitää vaan osata etsiä. Löytyy esim. pelejä laidasta laitaan. Jos haluaa hetken viihdettä niin voi vierailla vaikka pelikoneessa. Jos taas kiinnostaa pidemmän aikavälin jutut niin kannattaa kokeilla strategia pelejä, esim. Dragons of Atlantis on varteen otettava vaihtoehto. Jos ventovieraiden kanssa jutustelu kiinnostaa niin Omegle on justiinsa oikea paikka. WARNING, saattaa sisältää suuria määriä intialaisia perverssejä.
Toisinaan on tullut vietettyä turhan monta tuntia puoli vahingossa ihan vain videoita katsellen. Youtube on mahtava ja täynnä komediaa, mun suosikkejani ovat muun muassa rapakon takaa CollegeHumorin, ja täältä pohjolasta Justimuksen videot.
Pidä juhlat kaveriporukassa
3 on paras luku useimmissa yhteyksissä, myös kaveriporukan määrässä. Meillä ujoilla ei välttämättä hirveän suurta kaverikatrasta ole, mutta jos kaksi löytyy niin ei paremmin vois asiat olla. Ite ainakin viihdyn paremmin minimissään kolmen hengen joukossa kuin kaksistaan, ellei toinen sitten ole tosi läheinen kaveri, meinaan tuppaa aina menemään rasittavan vaivalloiseksi ”pakko pitää puhetta yllä” käkimiseksi. 3, se on hyvä luku se.
Jos pelkää, että homma menee mitä tehdään on tylsää –rälläilyks, niin kannattaa keksiä joku pääsyy ”tapaamiselle” jonka ympärille muu juttu rakentuu. Esim. leffailta, isomman jengin illallinen, ennenaikaiset halloween juhlat tms. Ja minähän en siis kehota tässä mihinkään, vaikka muistutankin, miten vapautunut fiilis tulee kun tarjolla ompi alkomahoolia…
Elä ulkona
Sisällä kököttäessä tulee usein unohdettua, miten kaunista ulkona on. Ei samalla tavalla kuin mitä nätti taulu on, vaan se kauneus on joka puolella, soot osa sitä loistoa. Kaikki upeimman näköistä on auringon noustessa ja laskiessa, valonsäteet puiden välissä, sumua ja sillai… Kokeilkaa; ladatkaa muutama dramaattinen biisi (David Guetta – She Wolf) ja menkää illalla taikka aamulla aukealle paikalle sitä kuuntelemaan. Jos asuu kaupungissa, niin talojen katot on mitä parhaimpia tähän.
Ulkona on yleensä vapautuneempi olo kuin sisällä, joten kannattaa tehdä kaikki mitä pystyy taivasalla. Lukea kirjaa, pelata nintendoa… Pitää myös muistaa urheilu! Kun on tarpeeksi vatvonut päänsä ongelmia, unohtuu aika usein miten hieno kone ihminen on fyysisesti. Ihan vaan ottakaa etusormi-peukalo –ote ja kabam, siinä on huippupedon piirre jota muilla lajeilla ei ole. Juoskaa, kiivetkää, pyörikää – käyttäkää sitä kroppaa ja kaikkia sen lihaksia!
Minulla on kulunut aivan liian kauan aikaa tämän blogin pystyttämiseen, ja itseasiassa se ei vieläkään olisi valmis ellen vaan antaisi mennä. Siis näin aluksi ainakin kirjoittelen mitä todennäköisimmin aika vähän siloteltuja postauksia, ei muuten tulisi tekstiä ollenkaan.
Siis tervetuloa Triple Dot:iin! Triple Dot tulee olemaan blogi, jonka postaukset ovat nimenomaan ujon, introvertin ja lievän sosiaalisten tilanteiden pelkoisen näkökulmasta. Miltä lukiolaisen elämä ja kaikki siihen liittyvä näyttää meikäläisen silmissä ja sillain. Tarkoitus ei ole ylläpitää itku-valitus -blogia enkä "kestävä hirttosilmukka" vinkkejä jaa, joten jos jotain siihen viittaavaa joskus löytyy, huomauttakaa ilman muuta!
Ylläpitäjänä Erica, vuosikerta -95. Rakastaa kaikkea suurta ja kaunista, kahvi addikti.
Toivottavasti jutut kiinnostavat, seurailkaa ja linkkailkaa muillekkin, kiitus! :)
