HIFFAUS

Olin tänään samaan aikaan niin valaisevimmalla kuin myös nöyryyttävimmällä psykologian tunnilla millä olen koskaan ollut. Opiskelen siis myös psykologiaa lukiossa ja kirjoitan sen, vaikka mitä todennäköisimmin en siitä ammattia aio saada. Enimmäkseen kestän sitä kidutusta ihan vain ymmärtääkseni ajatustoimintaani ja typerää sosiaalista invalidismiani paremmin. Ja niin minä myös tein, tänään.

Puhuttiin sosiaalisista kognitioista eli "sosiaalisen tiedon käsittelystä"; skeemat, rooliskeemat, skriptit... Siis miten ja minkä perusteella me käyttäydymme esim. ravintolassa tai kaupassa tai millasen me kuvitellaan tyttöystävän kuuluvan olla.. Vielä on vähän termit ja selitykset hakusessa mutta pääasiassa näin. Nöyryyttävä osio tunnista oli tietenkin havainnollistaminen; lavastettiin kaupassa käynti ja kaikkien tuli käydä kassalla ja käyttäytyä ihan miten normaalistikin käyttäytyisi.

PITKÄÄN aikaan en ole tehnyt samaa kuin silloin, eli jäin vain istuskelemaan paikoilleni. Siis erotuin joukosta todella räikeästi. Pelästyin, en niinkään sitä tilannetta vaan sitä, että jäin siihen. Luulin, että tuollaisesta oli jo päästy yli mutta se voima, joka kirkui päässä pakosuunnitelmaa, oli siis sanoinkuvaamattoman suuri. MIKSI?

Tulin siihen tulokseen, että se kyseinen tunti käsitteli itseasiassa juuri niitä kaikista pahimpia pelkojani eli pelkoa käyttäytyä väärin. Minun skeemani ovat vajaat, skriptit vaativat täydennystä ja rooliskeemoja puuttuu monta sataa.

Viimeaikoina on mennyt tosi hyvin, on ollut rento fiilis ja naurua piisannut. Miksi? Koska mä olen asettunut mun ympäristöön ja hallitsen kiitettävästi kaikki välttämättömät skriptit selviytyäkseni täällä. Eikä oo tullut vastaan mitään, missä en olisi osannut käyttäytyä. Ei stressiä.

No mitä mä osaan ja mitä en?

Osaan käydä ruokakaupassa, vaatekaupassa, halvassa ravintolassa, elokuvissa, hammaslääkärillä, kansliassa, koulussa, kirjastossa, postissa, bussissa, junassa jne.

En osaa käydä baarissa, fiinissä ravintolassa, teatterissa, lentokentällä, expertillä, kuntosalilla, vuokraamassa mitään, ostamassa autoa, korjaamolla, parturissa, lääkärillä jne.

ENKÄ MYÖSKÄÄN OSAA ALOITTAA KESKUSTELUA, SAATIKA JATKAA SITÄ TUNTEMATTOMAN KANSSA.

Tällä perusteella elämä hymyilee tulevaisuudessakin, jos vain jatkan uusien skriptien opettelua ja sisäistämistä? Pitäisi ehkä sittenkin harkita psykologin uraa ;)